Kuopion kotikeittiö

Kalakukko on savolaisten suuri herkku, mutta yhtä herkullista on patakukko! Siinähän on täysin samat ainekset. Se on myös helpompi tehdä. Ainekset (pienet kalat ja sian kylkisiivut) laitetaan pataan vuorotellen kerroksiin ja sitten taputellaan kuori eli kansi. Kukko eli pata laitetaan ensin n 200 asteeseen kolmeksi vartiksi  ja sitten hautumaan matalaan lämpöön (+ 125) uuniin jopa 4 tunniksi. Kukon kansi on koostumukseltaan ruisjauhoja, vehnäjauhoja, sulaa voita ja hieman vettä. Voita kannattaa laittaa reilusti, niin kuoresta tulee mehukas ja pehmeä. Ruodot pehmenevä täysin, kun kukko haudutetaan kunnolla.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja kuvaamisesta. Ehkä se on sukuvika, suvussani on paljon kirjoittajia, taiteilijoita, valokuvaajia. Mikäpä sen paremmin sopisi yhdeksi harrastuksekseni! Tällä hetkellä pidän neljää julkista blogia, joihin lukijani voivat tutustua. Lisäksi pidän lähipiirilleni salaista blogia, johon laitan perheenjäsenten kuvia ja tarinoita. Kirjoittaminen pitää aivot vetreinä ja ajatukset kirkkaina. Käsityöt ja ruokaohjeet pysyvät tallessa. Välillä tulostan kaikki sepustukseni kansioihin, etteivät katoa vahingossa bittiavaruuteen, kuten joskus uhkasi käydä. http://anniaatos.blogspot.fi/ http://innokasityot.blogspot.fi/ http://kuopiokoti.blogspot.fi/ http://helenankirjasto.blogspot.fi/ Helenan kirjasto   vanha versio alla, jonka vaihdoin mainosten takia, mutta siellkin on kirjoista tarinaa http://helekirjat.vuodatus.net/

Olin 85-vuotiaan äitini apulaisena maalla tekemässä viinimarjamehuja. Keräsin suuren määrän punaherukkaa yhtenä päivänä ja toisena päivänä teimme yhdessä mehut. Olen aina laittanut marjat suoraan mehustimeen roskineen ja romppeineen. Eikä minulla ole muka ollut aikaa marjojen puhdistamiseen Mutta nytpä tehtiinkin mehut mummin mehutehtaassa uudella eli hänen  tavallaan. Mummi pesi ensin marjat kunnolla eli laski vettä isoon muoviastiaan, missä marjat olivat. Sanoin kyllä mummille, että se aivan turhaa. Mutta hämmästykseni oli suuri, kun näin miten paljon koivun siemeniä, huonoja marjoja ja muuta moskaa ja likaa marjojen seassa oli. Kaikki roskat nousivat veden pinnalle, mistä ne oli näppärä poistaa. Vesi oli suorastaan likaista. Kun marjat olivat puhtaat, laitettiin ne mehumaijaan. Maija täyteen ja yksi pussillinen sokeria päälle. Ja eikun keitos kiehumaan. Mummi kierrätti vielä muutaman kerran kuumaa mehua sokerin ja marjojen läpi kannun avulla. - Nyt ymmärrän, miksi mummin meh

Aiemmin kynin sorsan höyhenistä ja vielä nyljin sen. Todennäköisesti sain ohjeen äidiltäni, mutta miksi hän otti talteen höyhenet. Kai siksi, että käytti ne tyynyihin täytteenä? Nyt en voi enää kysyä, koska äiti nukkui pois vuosi sitten, enkä muista miksi näin tehtiin. Nykyisin nyljen sorsan höyhenineen ja samalla nahkakin lähtee. Sehän onkin tosi helppoa ja näppärää. Alla kuvia molemmista tavoista. Tietysti voihan sen sorsan nahkan jättää kuten broilereissa ja paistaa nahkoineen.  Sorsa tai sorsalintu pitää ensin suolistaa heti ampumisen jälkeen ja riiputtaa viileässä. Tässä ampuja on laittanut havuja suolistamisen jälkeen sorsan sisälle Linnun vatsa auki ja viilto ensin rinnan päältä puukolla. Nahka lähtee helposti käsin. Näin paljon linnusta jää jäljelle eli syötävää on oikeastaan vain rintapalat. Sorsapaistin ohjeeni: sorsapaisti                                   Sorsan toisenlainen käsittelutapani (vanhan ajan malliin): Käsittely keittiössä alkaa... höyhenet on kynitt